Kuninkojankaari 26B 20320 Turku p. 0400 717108     

Eläinlääkärin ammatissa
28.9.2016
Eläinlääkärin ammatissa
28.9.2016

Tulee aika, kun eläinystävä tarvitsee omalta ihmiseltään viimeisen palveluksen. Tulee aika, kun rakas lemmikki voi huonosti, eikä sen oloa enää kyetä riittävästi helpottamaan hyvällä hoidolla. Jäähyväiset on asia, jota ihminen ei yleensä halua ajatella, ennen kuin on välttämätöntä. Eikä monesti vielä sittenkään. Vastuu elävästä olennosta on suuri ja tärkeä. Vastuu on kyettävä kantamaan eläimen elämän loppuun asti. Emmehän halua eläinystäviemme kärsivän. Miten tällaiseen vaikeaan asiaan voi valmistautua? Millaista apua eläinlääkäriltä voi saada?

Eläimestä luopuminen on vaikea päätös. Vältämme ajattelemasta ja näkemästä ikäviä asioita ja toivomme parempaa päivää. Vanhenevan eläimen tilalle voi helposti sokeutua, koska hitaita muutoksia on vaikea havaita päivittäisessä elämässä. Eläimen elämänlaatu voi heikentyä huomaamatta ja siihen onkin syytä kiinnittää erityistä huomiota. Eläinlääkäriltä kannattaa hakea tukea, kun huomaa, että eläimellä ei ole kaikki niin kuin ennen. Terveystarkastuksella tehtävä tutkimus ja käynnillä käytävä keskustelu eläimen elämänlaadusta ja voinnista kotona päivittäisessä elämässä ovat erittäin tärkeitä. Vastuuta ei tarvitse kantaa yksin.

Jos päätöstä eläimen eutanasiasta pitkitetään ja vastuuta joko tiedostaen tai tiedostamatta pakoillaan, voi aiheutua hankalia tilanteita eläinsuojelullisestakin näkökulmasta. On tilanteita, jossa omistaja huomaa, että iäkäs eläin on jotenkin sairas, mutta hän ei ole enää halukas tutkituttamaan ja hoidattamaan sitä. Eläintä ei voi kuitenkaan jättää ilman hoitoa. Eläimen ei saa antaa kärsiä kivusta tai huonosta olosta, vaan sille on tarjottava eutanasia kärsimysten välttämiseksi. Millaisia haluamme eläinystävän viimeisten päivien olevan?

”Kun eläimestä huolehditaan hyvin, sen elämää ei pitkitetä elämänlaadun kustannuksella.”

Monet toivovat yhteisen matkan päättyvän eläimen nukkuessa pois kotona. Silloin eläimen poismeno on kai helpoin hyväksyä. Harvoin lemmikit kuitenkaan menehtyvät itsestään kotiin vailla edeltävää kipua ja huonoa oloa, jopa kärsimystä. Eläinlääkärin suorittama eutanasia on eläimelle kivuton. Toimenpide suoritetaan nukuttamalla eläin vähitellen ikiuneen. Omistajien toive eläimen nukahtamisesta kotona on vahva, ja onneksi eutanasia voidaan tehdä myös kotikäynnillä. Monille on helpottavaa, että eläin saa nukahtaa kotonaan rauhallisessa ympäristössä. Kotikäynti on hyvä tapa jättää hyvästit sekä eläimen että omistajan kannalta.

Tapahtumaan liittyy paljon tunteita, eikä eläinlääkärikään niiltä lainkaan välty. Eläintä nukuttaessani tapaan pitää hiljaisen hetken kyseisen eläimen ja sen omien ihmisten välisen siteen muistoa kunnioittaen. Minua ei ole oikeastaan milloinkaan pyydetty nukuttamaan eläintä, jonka aika ei vielä olisi täysi. Monta kertaa omistaja on todennut minulle, että aiemminkin olisi voinut olla jo aika. Eutanasia on toimenpide, joka aiheuttaa minussa kiitollisuutta eläimen puolesta, kun omistaja on kyennyt tekemään päätöksen ja pyytää ystävälleen viimeistä palvelusta. Kiitollisuuden tunne nousee erityisesti pintaan, kun päätös on osattu tehdä oikeaan aikaan, suhteellisen ajoissa. Suru taas viiltää kipeästi silloin, kun näen laiminlyöntejä tapahtuneen. Kun eläimestä huolehditaan hyvin, sen elämää ei pitkitetä elämänlaadun kustannuksella.

Entä jos me kaikki tekisimme lupauksen rakkaille nelijalkaisille ystävillemme? Pitkin yhteistä taivaltamme panisimme merkille niiden ainutlaatuisen elämän väripilkut, asiat, jotka saavat ne täyteen innostuksen virtaa, hyvää oloa ja tyytyväisyyden hetkiä. Painaisimme mieleemme asioita, jotka tekevät niiden elämästä elämisen arvoisen, hyvän ja täyden elämän. Muistaisimme ne hetket ja touhut, silloin kun elämän riemu on kadonnut eläinystävämme silmistä, askelluksessa ei ole tarmosta jälkeäkään ja niiden suosikkipuuhat elävät enää muistoissa. Lupaisimme niille: ”Hoidan sinua mahdollisimman hyvin, mutta osaan päästää irti ajoissa.” Ja ”Kun ystäväni olet kipeä ja väsynyt, suon sinulle viimeisen palveluksen”. Ja lupaisimme itsellemme: ”En tule toimimaan itsekkäästi hetkenä, jona rakas ystäväni minua eniten tarvitsee”.

Comments are closed.